Wauhdin syntymä

Miten se Wauhti sitten syntyi...

Tästä kuvasta on hyvä aloittaa sillä tästä kaikki lähti. Kuva nykyisestä jumppatilasta, tässä vaiheessa väliseinää ei vielä ollut ja oikealla puolella kuvaa näkyy vielä purkamatta olevat seinät. Ruskeat ovet ovat toimistoni ovi ja vessojen ovet.

 Ajoimme viime kesänä kehä kolmosta pitkin ja satuin bongaamaan ison lakanan jossa luki "vuokrataan toimitilaa". Seuraavana päivänä nappasin tyttäreni kyytiin mukaan ja ajoimme katsomaan tätä keltaista rakennusta. Sattumalta kurkin Wauhdin tulevista ikkunoista sisään ja pohdiskelin, että soveltuisiko tila haluamaani käyttöön. Sain kiinteistövälittäjän muutaman päivän päästä kiinni puhelimitse ja sovimme tapaamisen seuraavalle viikolle.  

Tässä kuvassa kiinteistövälittäjä esittelee tilaa (kuvassa nykyinen lounge) ja  ulkona on kaunis kesäpäivä:)

Ihastuin tilaan välittömästi ja sain visioitua heti päässäni ihanan jumppastudioni. Tosin tässä vaiheessa olin autuaan tietämätön tulevasta urakasta, vaikkakin osasin jo aavistella jotain.

Tämä kuva on nykyisestä hierojan huoneesta. Tässä huoneessa riitti sekä Remontti Raisalla että Reiskalla hommia. En tiedä tarkalleen missä käytössä tila oli ollut aikaisemmin, mutta kovinkaan viihtyisäksi en voinut sitä luonnehtia. Suihkutilat olivat onneksi ihan uusittuja, joten niihin emme joutuneet kajoamaan laisinkaan.

Remontti-Reiska työn touhussa

Syyskuussa aloitimme remontoinnin omien töidemme ohella ja tässä vaiheessa Remontti-Raisaakin vielä hymyilytti... kuvassa pukuhuoneen seinät jotka sain maalata 5 kertaa , jotta väristä tuli valkoinen.
Remonttihommissa touhusivat mieheni ja minun lisäkseni ystäväni Jaana (Wauhdin hengetär tätä nykyä) , muutama virolainen työmies kiinteistönomistajan puolesta sekä isäni. Ja hommaahan riitti muutamaksi kuukaudeksi ihan kiitettävästi.

Tässä vaiheessa olimme edenneet jo pitkälle, kyseessä on POMO-huoneeni. Työmiehet olivat purkaneet tilassa olleen saunan (!!!) ja seinät olivat jo saaneet hieman väriä pintaan. Lattia uupuu vielä ja tunnelma on sisustukseltaan hieman karu muutenkin:)

Tässä kuvassa ollaan myös melko pitkällä, ainakin muistan olleeni erittäin iloinen kun näpsäsin tämän kuvan. Kuvassa nimittäin näkyy vihdoin ja viimein tilaan noussut väliseinä, jota odotin kieli pitkällä. Työ hieman viivästyi ja olimme hetken aikaa hieman kädettömiä, kun odotimme väliseinän valmistumista.

Kuva nykyisestä loungesta ulko-ovelta katsottuna. Tässä vaiheessa tilassa olisi pitänyt jo ehtiä tehdä paljon, mutta hommat hieman seisoivat. Saimme kiriä ihan kiitettävästi lokakuun aikana aikataulua eteenpäin, jotta kunnianhimoinen tavoite avata ovet 3.11.12 toteutuisi.

 Lapsiparkin karua tunnelmaa...:)

(tilassa oli aikaisemmin suihkuja molemmilla puolilla ja muutama pisuaari)

Kaksi ja puoli viikkoa ennen avajaisia ja Wauhdin jumppasalissa näytti tältä... 

Maalitelan varressa ahkera apulaisemme Henkka. Kattovaloja emme olleet vielä saaneet tilaan, joten touhu meni vähän pimeäksi välillä.

Lattia saapui vihdoin ja viimein! Tässä vaiheessa avajaisiin oli jännittävät kaksi viikkoa, mutta onneksi isäni ja aviomieheni olivat sen verran tehokkaita, että lattia oli paikoillaan kahdessa päivässä. Ikuisesti kiitollinen näille kahdelle elämäni supermiehelle!

Lattian saapuessa olimme Messukeskuksessa promoamassa Wauhtia ja Jaana sai hilpaista Pasilasta Luomaan avaamaan isälleni ovet ,jotta saimme kuorman sisään.

Viholliseni numero yksi viimeisellä viikolla! Maailman likaisin vessanpönttö! Tähän pönttöön ei tehonnut ihmeloitsut ja superpuhdistusaineet. Lopuksi turvauduimme melko mielenkiintoiseen tapaan räjäyttää pöntöstä lika pois ( onneksi isäni hoiti homman, minulta olisi ehkä mennyt näkö suolahapon kanssa) . Tosin ponnisteluni tämän pöntön kanssa loppui, sillä työmiehet vaihtoivat pöntön muutama viikko avajaisten jälkeen . Tosin olen miettinyt jälkikäteen, että tämä pönttö symboloi muutaman kuukauden projektiamme saada Wauhti syntymään ja kukoistamaan. Piti tunkea kätensä kirjaimellisesti kyynärpäätä myöten p**kaan että sain unelmani toteutettua...ja silloin päässäni syntyi eräs lempilausahdukseni, joka vie minua aina projekteissa eteenpäin: "Saavuttaakseen asioita tässä elämässä pitää olla valmis tunkemaan kätensä kyynärpäitä myöten likaiseen vessanpönttöön, jotta osaa arvostaa saavutuksiaan ihan oikeasti!" Tai ei kai sitä aina tarvitse niin tehdä (toivon mukaan!), mutta perspektiivia se antoi kummallisen paljon asioihin:)

Tässä sitten niitä työn hedelmiä ja lopputulos:

 työhuoneeni tätä nykyä:)

 lapsiparkki

 lounge

 jumppasali

 se vessa jossa oli se ilkeä pönttö!

 5 kertaa maalatut seinät by rouva Wauhti

infrapunsauna saapui tänä vuonna Wauhtiin

Wauhdin avajaisia juhlittiin ihan aikataulussa 3.11.12 ja siitä saan kiittää paljon niitä ihmisiä, jotka auttoivat remonttihommissa ja tukivat minua myös henkisellä tasolla. Jossain vaiheessa luulin menettäväni järkeni ja monesti mietin, että mihin ihmeeseen sitä on oikein tullut päänsä pistettyä. Onneksi en halunnut kuitenkaan antaa missään vaiheessa periksi (minulle myös ilmoitettiin ettei se ole vaihto-ehto) ja sain luotua jumppastudion, jonne asiakaspalautteiden perusteella on ilo tulla. 

Lähtisinkö uudestaan samanlaiseen pyöritykseen joka sisälsi niin paljon unettomia öitä, revittyjä hiuksia, itkua ja hammastenkiristelyä sekä puhdasta epätoivoa? Vastaukseni on, että todennäköisesti kyllä, mutta en ainakaan vielä vähään aikaan:)

Pian Wauhti on ollut auki ensimmäiset puoli vuotta ja rouva Wauhti on saanut kokea paljon jännittäviä hetkiä! Kiinteistön kanssa on ollut pieniä haasteita, naapurisopu on hieman rakoillut parkkipaikkojen takia ja kaikenlaista yllättävää on tullut matkan varrella vastaan. Mutta kaikesta voi ottaa opikseen tulevaisuutta ajatellen. Elämähän olisi aivan liian tylsää jos kaikki aina menisi suunnitelmien mukaan:)

Aurinkoista viikonloppua ja tervetuloa jumppailemaan Wauhtiin huomenna!

Wauhdin kotihengetär Jaana ja onnellinen Rouva Wauhti avajaistunnelmissa 3.11.12